No tässä on nyt ollut taukoa, anteeksi siitä. Ei teitä lukijoita hirveästi ole, mutta eipä se mitään, tyksin kirjoitella ihan omaksi ilokseni..
Muuttohässäkkää ollaan tässä nyt tehty ja kerätty laatikoita ympärillemme, joten arki kuluu töissä ja muuttoa tehdessä. Itse muuttohan on vasta kahden viikon päästä, mutta se on Pikon ensimmäinen muutto, joten sormet ristissä toivotaan ettei meille syntyisi ongelmia.. Toivon mukaan päästäisiin viettämään sunnuntai kaikessa rauhassa, että Piko tottuisi uuteen kotiin. Mielessä on pyörinyt, ettö pyytäisin erästä vanhaa luokkakaveriani (joka muuttaa nyt meidän naapuriksi samaan taloon) että antaisin ensimmäisenä viikkona avaimet hänelle, että kävisi katsastamassa ettei Pikolla ole mitään hätää. Tms.
No, se on sitten sen ajan murhe. Ollaan lähdössä nyt kasvattajalle illalla, tosin tuntuu että aikataulut hajoaa käsiin. Meidän oli tarkoitus lähteä nyt seitsemältä, mutta jostain kumman syystä Joona on taas myöhässä.. Ärsyttävää. Voi olla että joudun perumaan tältä päivältä trimmaustreffit, siinä kuitenkin voi mennä myöhäänkin.
Mennään siis kasvattajalle laittaman turkkia kuosiin, koska tuo Pikon sprinkkumalli on aivan levinnyt käsiin. Haluan kokeneemman trimmaajan jälkeä alle, jota pystyn nyt sitten talven ja ensi kevään ajan mukailemaan. Otan kuvaa ennen ja jälkeen, että näette (ja että minä näen) millaista muutosta saadaan aikaan.
Jeps, Piko on sitten huomenna tasan 1 vuotta. Kylläpä 10 kk on mennyt nopeasti!
maanantai, 17. lokakuuta 2011
perjantai, 7. lokakuuta 2011
Tuloksia ja käytännön harjoituksia
Noniin, pääsin vasta tänään käymään lenkillä kokeilemassa hihnakoulutuksen alkuoppeja. Hyvin menee, mutta itsellä on sparrattavaa. Piko menee niiiin hajujen perässä, että on melkein mahdotonta pitää sitä aisoissa. Tarkotushan on että Piko pysyisi takanani tai ainakin takaviistossa vieressä, niin, ettei kuono ylitä polven mielikuvitusrajaa. Alku lenkki meni miten meni, mutta loppua kohden Piko alkoi väsyä niin paljon, että meno rauhottui ja pääsin ihan kunnolla keskittymään rauhassa kulkemiseen ja siihen miten viestin Pikolle missä on hyvä olla ja mitä ei saa tehdä. Mutta hihnassa kulkeminen vaatii aikaa ja totuttelua, tämä ei tapahdu yhdessä yössä.
Viestin perille meneminen myös täällä päässä kestää hetken; olenhan vain ihminen, joten kun toinen koira tulee vastaan, niin pitää rauhoittua.
Mutta tänään tapahtui jotan todella, todella ärsyttävää. Kun lähdettiin meidän 5 km iltapäivälenkille, niin alkuhan meni miten meni mutta meni kuitenkin ihan hyvin. Kilometrin jälkeen Pikolla rupesi olemaan hankalaa pysyä takana, joten homma meni koko ajan komentamiseksi. Yhtäkkiä Piko alkoi hinaamaan taaksepäin, ei siis vetänyt minua mukanaan, mutta alkoi hidastamaan vauhtia ja selkeästi tuijotti taaksepäin. Piko tätä harvoin tekee, joten aloin kovasti ihmettelemään käytöstä. Hinasin sitten poikaa mukana hihnassa (kouluttajamme käski että painaa vaan samaan tahtiin eteenpäin, koira kyllä osaa ottaa paineen pois pannasta ihan omatoimisesti, kunhan tajuaa että eteenpäin mennään ihmisen ehdoilla).
No, eihän siitä mitään tullut ja vilkaisin taakseni: juoksija nainen kahden valkoisen pörrökoiran (olisivatko olleet bichon frisejä?) änkee aivan vierestä. Tietä oli ympärillä joka suuntaan vähintään kaksi metriä keskeltä katsoen, tilanteesta selkeästi näki että koulutan Pikoa ja koetan saada sitä kulkemaan fiksusti, niin ei, tämä änkeää vierestä. Siis niin vierestä, että olin kaatua! Enkä ollut minkään tien edessä, en edes keskellä, vaan kauniisti sivussa. Niin ei... Voi jumalauta oikeasti. No sitten nämä kaksi koiraa tietysti häiriinnyttävät Pikoa, eikä siinä tilanteessa pystytä toimimaan oikein, kun koirat olivat siis ihan nenäkkäin ja niin yllättäen. Pikohan sietää koiria tietyn matkan päästä, mutta uteliaisuus vie voiton kahden metrin säteessä. Vieraat koirat olivat ihan 5 cm päässä Pikosta, joten tilanne vähän karkasi käsistä ja Piko veti edelleni. No, juoksija painoi meidän ohi ja komensi koiriaan leveäperseensä ja tikkujalkojensa kanssa.
Kyllä kesti hetken aikaa päästä tuosta harvinaisen vittuuntuneesta mielentilasta irti. Olin lähellä lyödä juoksijaa naamaan tai huutaa perään "Ei tota persettä kyllä juoksemalla pienennetä!" mutta en huutanut, vaan asetuin tien reunaan rauhoittumis asentoon lähinnä itseni takia, Pikohan rauhottui heti, ja vedin syvään henkeä.
Mutta miksi toinen änkee ihan vierestä, tietä oli riittävästi? Miksi tahallaan tulee kahden koiransa kanssa ärsyttämään koulutustilannetta, testatakseen minua? Miten oma koirani reagoi hänen juoksijakoiriinsa? Joku pieni varoitussana tai lause "Me tullaan vierestä" olisi ollut hyvä, koska tilanne tuli niin äkkiä, etten olisi voinut estää Pikoa puremasta koiria jos Piko nyt olisi aggressiivinen. Onneksi se on vain utelias pentu, eli se vain halusi haistella mutta joka tapauksessa.
No, en voinut jäädä märehtimään asiaa lenkillä, mutta nyt muistin tilanteen ja purin sen ensin avomiehelle ja nyt tänne.
Olisi mukavaa jos toiset koiran kuljettajat kunnioittaisivat omaa tilaa sen verran, että väliä jätettäisiin se 2-3 metriä, mieluusti enemmän. Kävelyteillä se ei tietysti onnistu, mutta silloin yleensä tilanne on hallinnassa kun ohitustilanteen mahdollisesti kerkeää havaitsemaan ja koiran saa hallintaan ajoissa. Ja se varoitussanakin ennen ohitustilannetta takaapäin olisi hyvä, ettei tuollaisia sydänkohtauksia syntyisi.
Perustelen tuota omaa tilaa sen verran, että koiralle ei ole luontaista ohittaa toista koiraa kohti suoraan, vaan pienen puoliympyrän tehden. Susilaumatkin ohittavat toisensa kaartaen, koska suoraan kohti tuleminen on kutsu tappeluun. Tästä syystä itse otan aina etäisyyttä jos pystyn ja vältän kohtaamisia, en siksi, etteivätkö ne onnistuisi (8/10 onnistuu hyvin) mutta siksi että se on luontaista laumakäyttäytymistä. Jos johtaja painaa eteenpäin, käy muu lauma hyökkäykseen. Ei kannata siis johtaa koiraa harhaan, vaan rauhoittaa tilannetta.
Mutta koska näitä ääliöitäkin löytyy, niin siksi nyt ollaankin hihnakurssilla, että opitaan sietämään koiria vaikeissakin tilanteissa.
Viestin perille meneminen myös täällä päässä kestää hetken; olenhan vain ihminen, joten kun toinen koira tulee vastaan, niin pitää rauhoittua.
Mutta tänään tapahtui jotan todella, todella ärsyttävää. Kun lähdettiin meidän 5 km iltapäivälenkille, niin alkuhan meni miten meni mutta meni kuitenkin ihan hyvin. Kilometrin jälkeen Pikolla rupesi olemaan hankalaa pysyä takana, joten homma meni koko ajan komentamiseksi. Yhtäkkiä Piko alkoi hinaamaan taaksepäin, ei siis vetänyt minua mukanaan, mutta alkoi hidastamaan vauhtia ja selkeästi tuijotti taaksepäin. Piko tätä harvoin tekee, joten aloin kovasti ihmettelemään käytöstä. Hinasin sitten poikaa mukana hihnassa (kouluttajamme käski että painaa vaan samaan tahtiin eteenpäin, koira kyllä osaa ottaa paineen pois pannasta ihan omatoimisesti, kunhan tajuaa että eteenpäin mennään ihmisen ehdoilla).
No, eihän siitä mitään tullut ja vilkaisin taakseni: juoksija nainen kahden valkoisen pörrökoiran (olisivatko olleet bichon frisejä?) änkee aivan vierestä. Tietä oli ympärillä joka suuntaan vähintään kaksi metriä keskeltä katsoen, tilanteesta selkeästi näki että koulutan Pikoa ja koetan saada sitä kulkemaan fiksusti, niin ei, tämä änkeää vierestä. Siis niin vierestä, että olin kaatua! Enkä ollut minkään tien edessä, en edes keskellä, vaan kauniisti sivussa. Niin ei... Voi jumalauta oikeasti. No sitten nämä kaksi koiraa tietysti häiriinnyttävät Pikoa, eikä siinä tilanteessa pystytä toimimaan oikein, kun koirat olivat siis ihan nenäkkäin ja niin yllättäen. Pikohan sietää koiria tietyn matkan päästä, mutta uteliaisuus vie voiton kahden metrin säteessä. Vieraat koirat olivat ihan 5 cm päässä Pikosta, joten tilanne vähän karkasi käsistä ja Piko veti edelleni. No, juoksija painoi meidän ohi ja komensi koiriaan leveäperseensä ja tikkujalkojensa kanssa.
Kyllä kesti hetken aikaa päästä tuosta harvinaisen vittuuntuneesta mielentilasta irti. Olin lähellä lyödä juoksijaa naamaan tai huutaa perään "Ei tota persettä kyllä juoksemalla pienennetä!" mutta en huutanut, vaan asetuin tien reunaan rauhoittumis asentoon lähinnä itseni takia, Pikohan rauhottui heti, ja vedin syvään henkeä.
Mutta miksi toinen änkee ihan vierestä, tietä oli riittävästi? Miksi tahallaan tulee kahden koiransa kanssa ärsyttämään koulutustilannetta, testatakseen minua? Miten oma koirani reagoi hänen juoksijakoiriinsa? Joku pieni varoitussana tai lause "Me tullaan vierestä" olisi ollut hyvä, koska tilanne tuli niin äkkiä, etten olisi voinut estää Pikoa puremasta koiria jos Piko nyt olisi aggressiivinen. Onneksi se on vain utelias pentu, eli se vain halusi haistella mutta joka tapauksessa.
No, en voinut jäädä märehtimään asiaa lenkillä, mutta nyt muistin tilanteen ja purin sen ensin avomiehelle ja nyt tänne.
Olisi mukavaa jos toiset koiran kuljettajat kunnioittaisivat omaa tilaa sen verran, että väliä jätettäisiin se 2-3 metriä, mieluusti enemmän. Kävelyteillä se ei tietysti onnistu, mutta silloin yleensä tilanne on hallinnassa kun ohitustilanteen mahdollisesti kerkeää havaitsemaan ja koiran saa hallintaan ajoissa. Ja se varoitussanakin ennen ohitustilannetta takaapäin olisi hyvä, ettei tuollaisia sydänkohtauksia syntyisi.
Perustelen tuota omaa tilaa sen verran, että koiralle ei ole luontaista ohittaa toista koiraa kohti suoraan, vaan pienen puoliympyrän tehden. Susilaumatkin ohittavat toisensa kaartaen, koska suoraan kohti tuleminen on kutsu tappeluun. Tästä syystä itse otan aina etäisyyttä jos pystyn ja vältän kohtaamisia, en siksi, etteivätkö ne onnistuisi (8/10 onnistuu hyvin) mutta siksi että se on luontaista laumakäyttäytymistä. Jos johtaja painaa eteenpäin, käy muu lauma hyökkäykseen. Ei kannata siis johtaa koiraa harhaan, vaan rauhoittaa tilannetta.
Mutta koska näitä ääliöitäkin löytyy, niin siksi nyt ollaankin hihnakurssilla, että opitaan sietämään koiria vaikeissakin tilanteissa.
keskiviikko, 5. lokakuuta 2011
Eka hihnakurssi kerta takana!
Noh, nyt on ensimmäinen kerta ohi. Ihan kivaa oli, oppi kaikkea uutta. Koirakkoja on vain neljä, joten kouluttaja pystyy 1,5 h aikana keskittymään kaikkiin koiriin henkilökohtaisesti ja opastaa juuri oikean tavan opettaa koiraa. Tykkään kovasti kouluttajan ideologista, helppo ja yksinkertainen ymmärtää, sekä koiralle että omistajalle. Myös se, että saa opastusta siitä kuinka hihnassa mennään, miten itse pitää asennoitua ja miten koiralle kertoo helposti ruumiinkielellä mitä tehdä.
Meillä tuo eleellä kieltäminen on hankalaa, koska Piko menee koko ajan nenä maassa, eikä näinollen tajua käsi- ja vartalon käännöistäni hölkäsen pöläystä. Siksi käytän ääntä ja asetan jalan Pikon eteen kun kuono alkaa viedä mennessään. Tarkoitushan on nyt, että Piko kulkee takanani, eikä edessä. Hajuille ei myöskään pysähdytä haistelemaan, vaan minä painan eteenpäin ja on koiran valinta aiheuttaako se itselleen painetta hihnaan tarpeettomasti, vai löysääkö se sen ja haistelee hajuja satunnaisesti. Meillähän nuo hajujen haistelut menee liiallisuuksiin helposti, koska narttupissat nuollaan mieluusti pois.
Ollaan harjoiteltu myös hihnassa rauhoittumista: eilen seisoin TV:tä katsellen hihna kädessä ja odotin että Piko rauhottuu hihnaan. Näin se osaa rauhoittua hihnassa yhä useammin ja useammin, kun muistaa mitä hihnan kytkemiseen on liittynyt: 2 tuntia paikallaan oloa ja rauhoittumista.
Tuloksia seuraillessa ja hihnakäyttäytymistä harjoitellessa!
Tassuleimisiin!
Meillä tuo eleellä kieltäminen on hankalaa, koska Piko menee koko ajan nenä maassa, eikä näinollen tajua käsi- ja vartalon käännöistäni hölkäsen pöläystä. Siksi käytän ääntä ja asetan jalan Pikon eteen kun kuono alkaa viedä mennessään. Tarkoitushan on nyt, että Piko kulkee takanani, eikä edessä. Hajuille ei myöskään pysähdytä haistelemaan, vaan minä painan eteenpäin ja on koiran valinta aiheuttaako se itselleen painetta hihnaan tarpeettomasti, vai löysääkö se sen ja haistelee hajuja satunnaisesti. Meillähän nuo hajujen haistelut menee liiallisuuksiin helposti, koska narttupissat nuollaan mieluusti pois.
Ollaan harjoiteltu myös hihnassa rauhoittumista: eilen seisoin TV:tä katsellen hihna kädessä ja odotin että Piko rauhottuu hihnaan. Näin se osaa rauhoittua hihnassa yhä useammin ja useammin, kun muistaa mitä hihnan kytkemiseen on liittynyt: 2 tuntia paikallaan oloa ja rauhoittumista.
Tuloksia seuraillessa ja hihnakäyttäytymistä harjoitellessa!
Tassuleimisiin!
perjantai, 30. syyskuuta 2011
Aktivointia!
Tänään ollaan käyty yhteensä 9 km lenkeillä, yksi 7 km, yksi 1,5 km ja yksi 500 metrin lenkki (tämä on siis noin vakio määrä päivässä, mutta en keksinyt muutakaan millä aloittaa).
Tuossa nyt Pikku-Ukko pyärittää aktivointipalloaan ihan innoissaan. Häntä pystyssä viipottaa menemään. Välissä pitää mennä ottamaan pallo pois a) meluisan koiraportin luota b) tuolin takaa c) ties mistä milloinkin. Pallo on ollut hukassa jonkin aikaa, mutta nyt se löytyi televisio tason takaa ja täytin sen uudelleen.
Reenailtiin tänään lenkillä seuraamista ja kontaktin ottoa, mutta ei mitään sen erikoisempia.
Ensi viikon keskiviikkona päästään reenaileen hihnajuttuja. :) Jee.
P.S. Ajattelin tehdä postauksen lukemistani hyvistä koirakirjoista, olen niitä kumminkin reilu 50 kappaletta ahminut, hyviä ja huonoja :)
T. Kirjaston suurkuluttaja
Tuossa nyt Pikku-Ukko pyärittää aktivointipalloaan ihan innoissaan. Häntä pystyssä viipottaa menemään. Välissä pitää mennä ottamaan pallo pois a) meluisan koiraportin luota b) tuolin takaa c) ties mistä milloinkin. Pallo on ollut hukassa jonkin aikaa, mutta nyt se löytyi televisio tason takaa ja täytin sen uudelleen.
Reenailtiin tänään lenkillä seuraamista ja kontaktin ottoa, mutta ei mitään sen erikoisempia.
Ensi viikon keskiviikkona päästään reenaileen hihnajuttuja. :) Jee.
P.S. Ajattelin tehdä postauksen lukemistani hyvistä koirakirjoista, olen niitä kumminkin reilu 50 kappaletta ahminut, hyviä ja huonoja :)
T. Kirjaston suurkuluttaja
tiistai, 27. syyskuuta 2011
Eläinlääkärillä
Noniin, eläinlääkärillä käyty.. Diagnoosina nenäpunkki :/ Tuleepahan tehtyä loishäätö samalla, ensi kuussa käydään yksivuotisrokoitukset tekemässä.
Toivotaan että se on vain nenäpunkki, että saataisiin se hoidettua. Saatiin lupa mennä koulutukseenkin viikon päästä, kunhan ei ihan nenätysten toisten koirien kanssa siellä olla. Piti käyttää uuden kämpän sisustusrahoista ell maksu, 74 € (sisältäen lääkkeet).. Voi voi, mutta Piko on tärkein.
Suusta löyty myös muitakin "pahoja uutisia".. Vasemman puolen alahammas painaa ylähampaan taakse, eli se pitäisi oikoa (maksaa reilusti yli 1000 €), lyhentää (mikä ei aina toimi ja hammas pitäisi jokatapauksessa poistaa) tai poisto (200-300 €).. Kyllä me poistoon kallistutaan, mutta vasta ensi kesänä. Itse olen kärvistellyt vuoden lohjenneen hampaan kanssa saamatta hoitoa ja sekin pitää maksaa, joten jostakin on nyt pakko joustaa. Piko kuitenkin syö normaalisti eikä arista hampaiden tutkimista, joten ensi kesän juttuja (varma työpaikka mitä luultavammin silloin, saan kolmessa viikossa 900 €, eli viikon työllä pystyn maksamaan Pikon hammashoidon)..
Noh, sellainen lääkärikäynti tällä kertaa. Ei tarvitse ilmeisesti liikuntaa varoa joten kai tästä pitää lähteä lenkille vielä käymään :)
Toivotaan että se on vain nenäpunkki, että saataisiin se hoidettua. Saatiin lupa mennä koulutukseenkin viikon päästä, kunhan ei ihan nenätysten toisten koirien kanssa siellä olla. Piti käyttää uuden kämpän sisustusrahoista ell maksu, 74 € (sisältäen lääkkeet).. Voi voi, mutta Piko on tärkein.
Suusta löyty myös muitakin "pahoja uutisia".. Vasemman puolen alahammas painaa ylähampaan taakse, eli se pitäisi oikoa (maksaa reilusti yli 1000 €), lyhentää (mikä ei aina toimi ja hammas pitäisi jokatapauksessa poistaa) tai poisto (200-300 €).. Kyllä me poistoon kallistutaan, mutta vasta ensi kesänä. Itse olen kärvistellyt vuoden lohjenneen hampaan kanssa saamatta hoitoa ja sekin pitää maksaa, joten jostakin on nyt pakko joustaa. Piko kuitenkin syö normaalisti eikä arista hampaiden tutkimista, joten ensi kesän juttuja (varma työpaikka mitä luultavammin silloin, saan kolmessa viikossa 900 €, eli viikon työllä pystyn maksamaan Pikon hammashoidon)..
Noh, sellainen lääkärikäynti tällä kertaa. Ei tarvitse ilmeisesti liikuntaa varoa joten kai tästä pitää lähteä lenkille vielä käymään :)
Kipeilyä
Nonniin, siinä meni sitten se koirakoululuento... Pikolle on iskeny joku flunssa, en ole satavarma mikä, mutta mennään eläinlääkäriin 18:15.. Toivottavasti selviää mistä on kyse.
Piko on unelias ja jotenkin alakuloinen, en tiedä johtuuko mun huolehtimisesta vai taudista, mutta hoitoa saadaan onneksi tänään.
Peruutin Koirakoutsi luennon tältä päivältä, menen sunnuntaina 14:30 uudelleen. Onneksi Krista (kouluttaja) oli ymmärtäväinen.
Voi voi kun pistää maahan tälläset, möh :(
Piko on unelias ja jotenkin alakuloinen, en tiedä johtuuko mun huolehtimisesta vai taudista, mutta hoitoa saadaan onneksi tänään.
Peruutin Koirakoutsi luennon tältä päivältä, menen sunnuntaina 14:30 uudelleen. Onneksi Krista (kouluttaja) oli ymmärtäväinen.
Voi voi kun pistää maahan tälläset, möh :(
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)